Jälki- ja kansallisromantiikka: Uusi elämänasenne, uusi musiikki

Jälkiromantiikka ja kansallisromantiikka

Tervetuloa toisen blogitekstimme pariin! Tänään käsittelyssämme on jälkiromantiikka sekä kansallisromantiikka.  Jotta voisimme ymmärtää paremmin taiteen maailmaa meidän on tarkasteltava ensin asioita sen ajan yhteiskunnasta.

Belle epoque ja Fin de siécle

Belle époque eli suomeksi kaunis aika, on sotia edeltävä, 1800-luvun lopusta vuoteen 1914 sijoittuva ajanjakso. Käsite syntyi sotien jälkeen kuvaamaan ajanjakson aikana vallinnutta huoletonta elämänasennetta, yhteiskunnan vakaata kehittymistä sekä ekonomista vaurautta. 

Belle époquen aikaiset ihmiset olivat optimistisia ja heidän suhtautuminen tulevaisuuteen oli huoletonta. Tiede ja tekniikka kehittyivät kovaa vauhtia, jonka vuoksi ihmiset kokivat voivansa löytää selityksen kaikelle tieteen avulla. Kansat pääsivät tutustumaan ajan tuoreisiin keksintöihin ja taiteisiin Pariisin maailmannäyttelyissä vuosina 1889 ja 1900. Vuoden 1900 maailmannäyttelyyn osallistui yli 50 miljoonaa ihmistä ja näyttelillepaninoijta oli yli 76 000 eri maista, eli näyttelyllä oli valtavat mittasuhteet.

Huolettoman ja nostalgisen ilmapiirin seasta alkoi nousta myös erilainen ajatusmaailma.  Fin de Siéle (suom. vuosisadan loppu) on käsite, jolla viitataan Belle époquen kauden viimeisiin vuosiin. Tälle sotia edeltävälle ajalle oli ominaista dekadentti aatesuuntaus, jossa korostuivat rappiollisuus ja epäilyt kehitykseen, tietoon ja tieteeseen. 

Siirrytään yhteiskunnallisista asioista musiikin puolelle!

Jälkiromantiikka

1900-luvun vaihteen hallitseva musiikkityyli oli jälkiromantiikka, joka pohjautuu romantiikan sävelkieleen. Jälkiromantiikka pohjautuu romantiikan tonaalisuuteen, mutta musiikkia on venytetty hieman soinnillisempaan ja jännityneisempään suuntaan. Tunnettuja myöhäsiromantiikan säveltäjiä ovat mm. Gustav Mahler, Camille Saint-Saëns, Richard Strauss ja Johannes Brahms

Gustav Mahler

Gustav Mahler (1860-1911) oli yksi suurimmista jälkiromantiikan säveltäjistä.

Gustav Mahler syntyi vuonna 1860 Tsekissä. Elinaikanaan hän oli arvostettu kapellimestari, mutta vasta kuolemansa jälkeen hänen musiikkiaan alettiin arvostamaan ja hänet tunnetaan erityisesti suurista sinfonioistaan. Vaikka Mahler mielletäänkin myöhäisromantikoksi, on hänen musiikissaan kuultavissa modernistisia piirteitä, joita ovat esimerkiksi kromaattinen harmonia, laajaintervalliset melodiat ja uudenlainen orkesterin käyttö. Hän on vieraillut Helsingissä vuonna 1907 ja samalla reissulla hän tapasi oman kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen!

Gustav Mahler: Sinfonia no.2 ”Resurrection”
https://youtu.be/4MPuoOj5TIw


Kansallisromantiikka

Kansallisromantiikka oli vuosina 1890-1910 Euroopassa vallinnut klassisen musiikin tyylisuunta. Varsinkin nuoret ja pienet valtiot innostuivat kansallisromantiikasta, sillä musiikilla pyrittiin ilmaisemaan kansallinen sävelkieli. Säveltäjät ottivat vaikutteita maidensa kansanmusiikista ja yhdistivät ne klassiseen musiikkiin. Tunnettuja kansallisromanttisia säveltäjiä ovat mm. Edvard Grieg (Norja), Sergei Rachmaninov (Venäjä), Edward Grieg (Iso-Britannia) sekä Jean Sibelius (Suomi).

Jean Sibelius

Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius (1865-1957) kuvattuna vuonna 1950

Jean Sibelius syntyi Hämeenlinnassa vuonna 1865. Häntä pdetään Suomen kansallisen identiteetin luojana ja kansainvälisesti hän on tunneituin suomalainen säveltäjä. Parhaiten Sibelius tunnetaan hänen sinfonioistaan, viulukonsertosta sekä orkesteriteoksista, mutta hän sävelsi musiikkia myös kuoroille, kamariyhtyeille ja pianolle. Sibelius käytti monen teoksen pohjalla Kalevalaa luoden kansallisaatetta Suomessa ja hänen sinfoninen runo Finlandia on keskeinen teos kansallisen identiteetin vahvistamisessa.

Kullervo
https://youtu.be/hDzor0VXy0M

Finlandia
https://youtu.be/qOSaT6U4e-8