Minimalismista, uusromantiikasta ja elokuvamusiikista

Modernismi. Miksi se ei saavuttanut suuren kansan suosiota? Mitä sinä luulet?

Yksi selittävä tekijä lienee outo sävelkieli ja arvaamattomuus, johon on vaikea samaistua. Myöskin taidemusiikin yleisöt pienentyivät 1900-luvun jälkipuoliskolla. Niin sanottuun modernismin kriisiin kuitenkin vastattiin
taiteilijoiden puolelta; modernistinen musiikki muokkautui helposti lähestyttävämmäksi - musiikkia yksinkertaistettiin,
ryhdyttiin lainaamaan ideoita vanhasta. Syntyi uusia suuntauksia, kuten esimerkiksi minimalismi. 

Minimalismista…

Tyyli, jossa korostettiin objektiivisuutta, saavutti suosiotaan 1960- ja 1970- luvuilla. Se on hyvin kaukana esimerkiksi
romanttisesta tunneilmaisusta. Geometriset muodot, symmetrisyys, toistuvuus ja yksinkertaisuus ovat minimalistisen
taiteen avaintekijöitä. 

                           
Frank Stella: “Die Fahne Hoch!” Thomas Kauselin minimalistinen maalaus

Musiikissa minimalismi näkyy siis arvatenkin elementtien vähäisyydessä ja yksinkertaisuudessa; kuulijan oletetaan
kiinnittävän huomiota pieniin yksityiskohtiin. Ominaista on pitkä kesto ja pitkä kehityskaari - joskus minimalistisesta
musiikista puhutaankin prosessimusiikkina. Minimalismi on levinnyt myös populaarimusiikin sekä elokuvamusiikin puolelle.
Taidemusiikissa vaikutteiden ottaminen populaarimusiikkikulttuurin puolelta näkyy esimerkiksi siinä, että säveltäjällä on
usein tapana olla mukana esittämässä teosta.

Kuuntele seuraavasta esimerkistä pätkiä ja pohdi, millaiset tekijät tekevät minimalistisesta teoksesta mahdollisesti helpommin lähestyttävää (kuin modernistisesta):

John Adams - Phrygian Gates (1978)

Seuraavassa kappaleessa toteutuu tekniikka nimeltä vaiheen siirto - sama musiikillinen kaava toistuu eri soittajilla eri tempoissa, kehittyy kullakin omaan tahtiinsa seuraavaan vaiheeseen, ja palaa lopulta takaisin samaan kaavan vaiheeseen:

Steve Reich - Piano Phase (1989)

Minimalismin määritelmää paljon muokannut Steve Reich (1936-) oli hyvin kiinnostunut perkussiivisista teoksista ja leikitteli vaiheen siirron tapaan myös rytmeillä; samaa rytmikaavaa saatettiin toistaa niin, että jossain vaiheessa toinen soittajista hyppäsi iskun edelle. Minimalistisen musiikin muita suuria nimiä ovat mm. Terry Riley (1935-), Philip Glass (1937-) ja John Adams (1947-).

Uusromantiikasta… (neo-romantiikka)

Uusromantiikasta puhutaan neo-klassismia jatkavana suuntauksena; jos neoklassismissa vaikutteita otetaan klassismin tyylipiirteistä, niin uusromantiikassa vaikutteet juontavat tietysti romantiikan tyyli-ihanteisiin - tonaalisuus ja emotionaalinen ilmaisu sekä romantiikan ajan muotorakenteet nousivat suosioon. Mm. David Del Tredici (1937-) sekä Arvo Pärt (1935-) ovat säveltäneet neo-romanttiseen tyyliin.

Arvo Pärt David Del Tredici

David Del Tredici - Child Alice (part 1)

Arvo Pärtin esimerkissä kuullaan tintinnabuli-tekniikkaa; Päällekäin laitetaan stemma/stemmat, jotka pysyvät toonika-asteen kolmisoinnun äänillä (vaikka käännös saattaa muuttua) ja diatoninen, asteittainen melodia. Esimerkissä f-molli:

Arvo Pärt - Magnificat

Taidemusiikista elokuvamusiikkiin…

On luontevaa, että taidemusiikin puolella 1900-luvulla suosioon nousseita säveltäjiä pyydettiin säveltämään myös elokuvamusiikkia - tällaisia säveltäjiä oli mm. jo aiemmin mainitut Prokofjev, Shostakovitsh, Satie, Glass ja Honegger. Euroopassa elokuvateollisuus erosi - ja eroaa osaltaan edelleen - Yhdysvalloista siinä, että keskiössä ovat ennemmin taiteelliset kuin kaupalliset päämäärät.

Erik Satie sävelsi musiikit René Clairin lyhytelokuvaan Entr’acte.

Elokuvamusiikin säveltämiseen on otettu taidemusiikista vaikutteita mm. Romantiikan säveltäjien ja ranskalaisten
impressionistien tyylistä. Ohjelmallinen orkesterimusiikki (sinfoniset runot) sekä johtoaihetekniikka (sävelaihe, joka kuvaa
draamallisessa/ohjelmallisessa musiikissa tiettyä henkilöä, tilannetta tai esinettä) ovat tekniikoita, joita hyödynnettiin
1900-luvun elokuvamusiikissa. Aluksi elokuvasävellykset tehtiin yhteistyössä, mutta myöhemmin myös yksittäiset säveltäjät
saavuttivat nimekkyyttä elokuvasäveltäjinä. Esimerkiksi Max Steiner (1888-1971), Erich Wolfgang Korngold (1897-1957),
Bernard Herrmann (1911-1975) sävelsivät elokuvamusiikkia näitä romantiikan piirteitä hyödyntäen.

Modernistiset musiikinpiirteet sopivat tietyn genren elokuvamusiikkin todella hyvin; esimerkiksi kauhua ja jännitystä luomaan
sopivat hyvin dissonoivat, atonaaliset ja ennustamattomat musiikilliset piirteet:

Alfred Hitchcock - Psycho (suihkukohtaus).
 Musiikki: Bernard Herrmann

Ajan mukana elokuvamusiikkiin on otettu vaikutteita paljon myös kevyen musiikin puolelta ja 1980-luvulla syntetisaattorin keksiminen mahdollisti sen, että elokuvamusiikkia sävelsi  ihmiset, joilla ei ollut varsinaista musiikin koulutusta. Yksi kuuluisimmista nykyajan elokuvasäveltäjistä on John Williams (1932-), joka on osaltaan hyödyntänyt romantiikan piirteitä elokuvamusiikin säveltämisessä.

John Williamsin säveltämä teema elokuvasta "Jurassic Park"