1900-luvun alun uusia tuulia - dadaismi, käyttömusiikki, neoklassismi
1900-luvun alun uusia tuulia - dadaismi, käyttömusiikki, neoklassismi
No niin palataanpa 1900-luvun alkuun.
Ensimmäisen maailmansodan vaikutus taiteen ihanteisiin näkyi tietynlaisena pessimistisyytenä; suhde tieteeseen
ja teknologiaan muuttui sodan aiheuttaman tuhon vuoksi. Ajattelu, kuten “kaikki on vain suurta kärsimystä”,
nihilistinen asenne johti dadaismin syntyyn. Suhteellisen lyhyen dada-kauden ajatus perustui siihen, että taiteella
välttämättä tarvitse olla sanottavaa tai merkitystä - merkityksettömyys voi olla koko teoksen ydin. Wienin 2.
koulun säveltäjät toteuttivat aatetta.
Taiteilija Marcel Duchamp edustaa dadaismia. Teos: Fountain (1917)
Selkeys, objektiivisuus ja järjestys oli sodan jälkeen trendivillitys; taideihanteet perustuivat aikaisempaa enemmän
geometriaan, mikä näkyi kuvataiteen ja arkkitehtuurin lisäksi myös musiikissa. Jos avant-garde ja
ekspressionismipyrkivät irti selkeistä kaavoista, niin 1920-luvulla syntyi vastavoimaa tälle; selkeys ja järjestys,
sekä ajatus siitä, että musiikki voi koostua vain musiikillisista elementeistä ilman syvempää merkitystä syntyi.
ekspressionismipyrkivät irti selkeistä kaavoista, niin 1920-luvulla syntyi vastavoimaa tälle; selkeys ja järjestys,
sekä ajatus siitä, että musiikki voi koostua vain musiikillisista elementeistä ilman syvempää merkitystä syntyi.
Myös musiikin lähestyminen sen käyttäjäkunnan näkökulmasta yleistyi; pedagogiset ja sosiaaliset merkitykset
musiikissa tulivat esiin. Musiikkia saatettiin suunnata tietylle kuulijakunnalle, esimerkiksi lapsille, ja sen
käyttömuotoa laajennettiin - niin sanottua käyttömusiikkia sävellettiin esimerkiksi radioon tai muihin konteksteihin.
Radion lisäksi uudet keksinnöt, kuten äänielokuvat ja gramofoni mahdollistivat sen, että musiikkia pystyttiin
viemään nyt paikkoihin, jossa sitä ei oltu aikaisemmin pystytty kuulemaan. Myös konserteissa ryhdyttiin
toimimaan uudella tavalla - kuuntelijan ja soittajan välisiä rooleja rikottiin osallistamalla yleisö musiikin
esittämiseen. Käyttömusiikki sai osaltaan kritiikkiä sen kapitalistisen merkityksen kasvamisesta.
1920-luvun käyttömusiikkia radiossa:
musiikissa tulivat esiin. Musiikkia saatettiin suunnata tietylle kuulijakunnalle, esimerkiksi lapsille, ja sen
käyttömuotoa laajennettiin - niin sanottua käyttömusiikkia sävellettiin esimerkiksi radioon tai muihin konteksteihin.
Radion lisäksi uudet keksinnöt, kuten äänielokuvat ja gramofoni mahdollistivat sen, että musiikkia pystyttiin
viemään nyt paikkoihin, jossa sitä ei oltu aikaisemmin pystytty kuulemaan. Myös konserteissa ryhdyttiin
toimimaan uudella tavalla - kuuntelijan ja soittajan välisiä rooleja rikottiin osallistamalla yleisö musiikin
esittämiseen. Käyttömusiikki sai osaltaan kritiikkiä sen kapitalistisen merkityksen kasvamisesta.
1920-luvun käyttömusiikkia radiossa:
1920-luvulla alkoivat myös musiikkigenret laajenemaan ja kasvamaan; musikaalikulttuuri syntyi, johon
otettiin vaikutteita klassisen musiikin lisäksi esimerkiksi jazzista ja ajan tanssimusiikista. Kurt Weillin “The Threepenny Opera” (Die Dreigroschenoper) on erinomainen esimerkki tyylien fuusioitumisesta:
otettiin vaikutteita klassisen musiikin lisäksi esimerkiksi jazzista ja ajan tanssimusiikista. Kurt Weillin “The Threepenny Opera” (Die Dreigroschenoper) on erinomainen esimerkki tyylien fuusioitumisesta:
Jo aikaisemmassa blogipostauksessa mainittu Erik Satie (1866-1925) katsoi impressionistista tyylistä
osittain poiketen jo pidemmälle tulevaisuuteen; hän oli tunnettu kabaree- ja ragtimesävelmistään ja pyrki
sävellyksissään minimalistiseen tyyliin ironisella ja humoristisellakin tyylillä. Hänen vaikutuksensa
myös musiikin käyttötarkoitukseen taustamusiikkina on suuri - hän ajatteli musiikin voivan hyvinkin olla
itsessään vain tunnelmaa luova tekijä. Niinpä voimme osaltaan kiittää Satieta siitä, että taustamusiikin
soittaminen ravintoloissa ja muissa julkisissa ympäristöissä yleistyi.
osittain poiketen jo pidemmälle tulevaisuuteen; hän oli tunnettu kabaree- ja ragtimesävelmistään ja pyrki
sävellyksissään minimalistiseen tyyliin ironisella ja humoristisellakin tyylillä. Hänen vaikutuksensa
myös musiikin käyttötarkoitukseen taustamusiikkina on suuri - hän ajatteli musiikin voivan hyvinkin olla
itsessään vain tunnelmaa luova tekijä. Niinpä voimme osaltaan kiittää Satieta siitä, että taustamusiikin
soittaminen ravintoloissa ja muissa julkisissa ympäristöissä yleistyi.
Erik Satie
Musiikin aiheita lähdettiin ammentamaan myös arkipäivän asioista. Ranskassa syntyi suosittujen säveltäjien
kuusikko, jotka kapinoivat vanhoja suuntauksia vastaan. Esimerkiksi Arthur Honegger (1892-1955) löysi
sävellyksen aihion junan veturin akselien määrästä, ja nimesi teoksensa “Pacific 231”.
kuusikko, jotka kapinoivat vanhoja suuntauksia vastaan. Esimerkiksi Arthur Honegger (1892-1955) löysi
sävellyksen aihion junan veturin akselien määrästä, ja nimesi teoksensa “Pacific 231”.
_________________________________________________________________________
Kappaleiden tunnistaminen ja ajoittaminen jollekin tietylle aikakaudelle voi olla välillä hyvinkin haastavaa.
Tarkastele seuraavaa esimerkkiä, Paul Hindemithin Mathis der Maler (1933-34) ja pohdi, mille
aikakaudelle se voisi sijoittua:
Mitä soittimia tunnistat kappaleesta?
Onko harmonia ennakoitavaa? Mitä ajatuksia tai tuntemuksia kappale sinussa herättää?
Kyllä, se muistuttaa 1700-luvun tyyli-ihanteita, kuulostaa hieman klassismilta. Ei liian kaukana - puhutaan
uusklassismista eli neoklassismista (1910-1950). Sitä voidaan ajatella vastaiskuna romantiikan ja
ekspressionismin tyyli-ihanteille - palataan vanhaan, kuitenkin ammentaen vaikutteita myös barokista sekä
jopa jazzista. Perinteiset soitinryhmät kuten jousikvartetot sekä myös jo tunnetuksi tulleet sävellystyypit,
kuten sinfonia ja sonaatti otetaan uudelleen käyttöön. Barokkivaikutteet tulevat esiin motorisessa,
ompelukonerytmiä muistuttavassa rytmiikassa. Uusklassismi eroaa klassismista myös siinä, ettei kadenssi-
lopukkeita seurata niin orjallisesti - välissä saattaa olla hyvinkin klassismille epätyypillisiä dissonansseja.
Pandiatonisuudeksi kutsuttu vapaus käyttää asteikon kaikkia säveliä sointu- ja melodiakuluissa viittaavat
siihen musiikillisen äänenkuljetuksen vapauteen, joka oli neoklassismille tyypillistä. Neoklassismia
edustaa myös venäläinen säveltäjä Igor Stravinsky (1882-1971) ja Suomessa Uuno Klami (1900-1961).
uusklassismista eli neoklassismista (1910-1950). Sitä voidaan ajatella vastaiskuna romantiikan ja
ekspressionismin tyyli-ihanteille - palataan vanhaan, kuitenkin ammentaen vaikutteita myös barokista sekä
jopa jazzista. Perinteiset soitinryhmät kuten jousikvartetot sekä myös jo tunnetuksi tulleet sävellystyypit,
kuten sinfonia ja sonaatti otetaan uudelleen käyttöön. Barokkivaikutteet tulevat esiin motorisessa,
ompelukonerytmiä muistuttavassa rytmiikassa. Uusklassismi eroaa klassismista myös siinä, ettei kadenssi-
lopukkeita seurata niin orjallisesti - välissä saattaa olla hyvinkin klassismille epätyypillisiä dissonansseja.
Pandiatonisuudeksi kutsuttu vapaus käyttää asteikon kaikkia säveliä sointu- ja melodiakuluissa viittaavat
siihen musiikillisen äänenkuljetuksen vapauteen, joka oli neoklassismille tyypillistä. Neoklassismia
edustaa myös venäläinen säveltäjä Igor Stravinsky (1882-1971) ja Suomessa Uuno Klami (1900-1961).
Kommentit
Lähetä kommentti