1900-luvun alun säveltäjät edellä aikaansa

Myöhäisromantiikkan ja varhaisen modernismi

1900-luvun taitteeseessa musiikkia alettiin tarkastelemaan kriittisesti. Puhuttiin Wagneriaanisesta ihanteesta, jonka mukaan musiikin ja taiteen tehtävänä on muuttaa historiaa. Tästä seurasi kriittinen vanhan taiteen tarkastelu, jossa vanhaa kyseenalaistettiin.

Tämän aikakauden säveltäjillä oli tarkoituksena tuottaa omaleimaista musiikkia. Säveltäjät päätyivät uusiin ratkaisuihin tähän omaleimaisuuteen pyrkiessä, jolloin teokset olivat usein niin sanotusti edellä aikaansa. Tästä syystä monia myöhäsiromanttisia ja varhaisen modernin musiikin säveltäjiä arvostettiin vasta heidän kuolemansa jälkeen. 

Igor Stravinsky

Stravinsky (1882-1971) oli venäjältä lähtöisin oleva säveltäjä, joka vaikutti kuitenkin suurimman osan elämästään Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hänen uransa voidaan jakaa kolmeen tyylikauteen: Venäläinen kausi, Uusklassinen kausi ja Sarjallinen kausi.

Yksi Stravinskyn merkittävistä teoksista ja baleteistaan on Keväthri, joka näki päivänvalonsa vuonna 1913. Pariisissa pidettyä ensi-iltaa voidaan luonnehtia skandaalimaiseksi, koska se sai yleisöltä ristiriitaisen vastaanoton modernistisuutensa vuoksi. Kerrotaan, että kesken esityksen yleisö alkoi buuata ja osa marssi salista ulos. Esitys saatiin kaikesta huolmiatta loppuun, jolloin suosionosoitusten keskellä osa yleisöä heitti kapellimestaria ja orkesteria rypistetyillä ohjelmalehtisistä. Itse säveltäjän kerrotaan paenneen ikkunan kautta. Sittemimin Kevätuhria on pidettu yhdeksi keskeisimmästä 1900-luvun teoksista.

Kevätuhri (1913) edustää tyyliltään Stravinskyn Venäläistä aikakautta.
https://youtu.be/EkwqPJZe8ms

Vertailuna Kevätuhriin Stravinskyn yli viisikymmentä sen jälkeen säveltämä Requiem Canticles (1966) joka edustaa tyyliltään sarjallisuutta.
https://youtu.be/HzR6NK2YMwE


Impressionismi

Impressionismia kehittyi maalaustaiteessa jo 1860-luvulla. Taiteilijat pyrkivät kuvaamaan maalauksissaan luontoa ja tilanteita vanhoja rajoja rikkoen yksityiskohtaisesti ja realistisesti. Musiikissa impressionismi seurasi maalaustaidetta hieman jäljessä, vasta 1900-luvun vaihteessa. 

Claude Monet´n maalaus ”Impressio, auringonnousu” vuodelta 1872 

Maalaustaiteen tavoin impressionistisessa musiikissa pyrittiin kuvailemaan hetken tunnelmaa ja tallentamaan aistimuksia. Pääasiana ei kuitenkaan ole vain luonnon esittäminen, vaan säveltäjät pyrkivät luomaan jotain mystistä vastaavuutta luonnon ja mielikuvituksen välille. Esimerkiksi musiikin kautta kuvailtiin sumua, pilviä, yötä ja muita luonnossa ja maailmassa havaittavia asioita. 

Jotta aisteja voitaisiin kuvailla mahdollisimman tarkasti, oli löydettävä uusia tapoja säveltää. Koettiin, että aistit ovat tieteellisesti lähestyttävä asia, joten akustiikkaa analysoitiin. Musiikissa alettiin käyttämään isompia ja resonoivempia/dissonoivempia sointuja. Impressionismissa palattiin tonaalisuutta edeltäneeseen modaalisuuteen, jota oli käytetty jo keskiajalla. 

Impressionismissa keskitytään aistimuksiin ja maailman havaitsemiseen. Säveltäjät eivät teoksissaan välttämättä yrittäneet suoraan esittää luontoa, vaan loivat mystistä kuvaa luonnon ja mielikuvituksen välille. Esimerkiksi ennen dissonoivina pidetyt intervallit ajateltiin resonoivuudella. Koska modernissa musiikissa kyseenalaistettiin vanhoja toimintamalleja, myös naisia alkoi näkyä taiteilijapiireissä aktiivisesti.

Termiä ”impressionismi” käytettiin musiikinyhteydessö 1880-luvulta alkaen ja sen keskeisiä tyylipiirteitä ovat tuokiokuvamaisuus, hetkelliset vaikutelman ja lyyrisyys. Impressionismissä palattiin ennen tonaalisuutta keskiajalla käytettyyn modaalisuuteen. Myös ”itämaisia” asteikoita hyödynnettiin musiikissa.  

Claude Debussy (1862-1918) oli ranskalainen pianosäveltäjä

Claude Debussy on impressionismin johtohahmo. Hänen teoksensa korostavat impressionistiseen tapaan teoksen sointiväriä ja tunnelmaa, eikä niinkään kappaleen muotoa.

Arabesque No.1
https://youtu.be/Yh36PaE-Pf0